Synodin Whitbysta: Anglo-saksinen kirkko ja merovingien frankkilainen vaikutus 7-vuosisadalla
Historian tutkijalle 7. vuosisata Englannissa on kiehtova aika täynnä poliittisia intrikkejä, uskonnollisia riitaa ja kulttuurin vaihtumista. Tässä myrskyisessä ajassa tapahtui merkittävä kokous, joka muutti Englannin kirkon tulevaisuutta: Synodin Whitbysta vuonna 664. Tämä kokous, joka pidettiin Northumberlandiassa sijaitsevassa Whitbyssä, oli paljon enemmän kuin vain uskonnollinen keskustelu; se oli taistelu kahden eri kristillisen maailmankatsomuksen vallasta: roomalaiskatolisen ja keltisen kristinuskon.
Synodin taustalla vaikutti kaksi keskeistä tekijää. Ensinnäkin Englannissa oli tuolloin useita kuningaskuntia, joilla oli omia uskonnollisia perinteitä. Northumbria, joka tuolloin oli Englannin vahvin valtio, oli kääntynyt kristinuskoon Irlannin papiston opetusten mukaisesti, mikä merkitsi keltisen kristinuskon noudattamista.
Toinen tekijä oli Frankkien kuningas Dagobert I:n lähettämät lähetyssaarnaajat, jotka olivat tulleet Englantiin levittämään roomalaiskatolilaisten perinteiden mukaista kristinusta. Heidän johdostaan Englannin kirkko alkoi kokea voimakasta paineita siirtyä roomalaiskatoliseen uskoon.
Kuningas Oswiu Northumbrian kuningas kutsui kokoon Synod of Whitby -kokouksen ratkaistakseen tämän teologisen kiistan ja valitsemaan Englannille yhden kirkonmallin. Kokous kokoontui Whitbyyn, joka oli tuolloin tärkeä uskonnollinen keskus ja Oswiu:n hallinnollinen keskus.
Keltisen kristinuskon edustajat vs. roomalaiskatolinen kirkko:
Synodilla kahden teologisen tradition edustajat kohtasivat kiistanalaisissa kysymyksissä, joihin kuului pääasiassa ajankohta Pascan viettämiseen ja hiusten leikkaamistapa. Keltisiä kristinuskoneita johti Iona-saaren abat Wilfrid. Roomalaiskatolilaisen kirkon puolta ajoi Lindisfarne’n piispa Colman, joka oli tuolloin kuningas Oswiu:n henkilökohtainen neuvonantaja ja lähetystyöntekijä.
Pascan ajankohta: Keskustelun keskipisteessä oli Pascan viettämisen ajankohta, mikä osoitti selvästi kahden tradition erilaista tulkintaa Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta. Keltisen kristinuskon edustajat noudattivat Irlannin kirkkojen perinteitä, joissa Pääsiäinen laskettiin sen mukaan, kun täysikuu esiintyi kevätaurinkausina. Roomalaiskatoliset puolestaan käyttivät eri laskentakaavaa.
Hiusten leikkaamistapa: Toinen kiista koski hiusten leikkaamista. Keltiset kristinuskon edustajat suosivat pidempiä hiuksia, kun taas roomalaiskatolinen kirkko kannatti lyhyempää hiusmallia.
Synodin tulos oli lopulta Oswiu:n hyväksyminen Colmanin ja roomalaiskatolisten näkökantojen mukaisesti. Tämä päätös oli merkittävä Englannin historiassa, sillä se johti siihen, että roomalaiskatolinen kristinusko tuli valtakauden uskonnoksi Englannissa. Keltisen kristinuskon vaikutus kuitenkin säilyi jossain määrin Northumbrian kirkossa.
Synodin Whitbysta: seuraukset ja pitkäaikainen merkitys:
Synodin Whitbysta oli pitkän aikavälin vaikutuksia Englannin historiassa ja uskonnolliseen kehitykseen. Se vahvisti roomalaiskatolisen kirkon asemaa Englannissa ja loi pohjan yhdelle kirkonmallille koko maassa.
Synodin päätökset johtivat myös seuraaviin:
- Rooman pappeuden vahvistuminen: Roomalaiskatoliset piispat saivat vahvemman aseman Englannin kirkossa, mikä johti heidän valtaansa poliittisissa ja uskonnollisissa asioissa.
- Kirkollinen organismi: Synod vahvisti myös yhdenmukaisen kirkollisen organismin Englannissa, mikä johti standardoitujen liturgiaan ja kirkolliseen hallintoihin.
Tämän lisäksi Synodin Whitbysta:
| Edeltävä tila | Muutos Synod of Whitby jälkeen |
|---|---|
| Monimutkainen uskonnollinen maa | Yhtenäinen uskonnollinen perinne roomalaiskatolilaisen kirkon johdolla |
| Kiistoja eri kristillisten traditioitten välillä | Rauhan ja yhdenmukaisuuden luominen Englannin kirkossa |
Synodin Whitbysta oli merkittävä käännekohta Englannin historiassa. Se muutti Englannin uskonnollista maisemaa ja vahvisti roomalaiskatolisen kirkon asemaa koko maassa.
Tässä artikkelissa on esitetty Synodin Whitbysta sekä sen syitä että seurauksia, jotka osoittavat sen merkitystä Englannin historiassa. Synod oli monimutkainen tapahtuma, joka heijasti tuolloin Englannissa vallinneita poliittisia ja uskonnollisia voimia.