Synod of Whitby – Brittiläinen kristinuskon hajaannus ja kuningas Oswiu’n päätös

Seitsemännen vuosisadan Englanti oli kiehtova ja turbulentin aikakausi, jossa pakanuuden viimeiset liekit sammuivat hiljalleen kristilliseen valoon. Tämä uskonnollinen muutos ei ollut yksinkertaista tai kivutonta prosessia; se oli täynnä poliittisia intrigejä, teologisia kiistoja ja syviä filosofisia kysymyksiä. Tässä kuohuvassa historiallisessa kontekstissa tapahtui merkittävä käännekohta: Synod of Whitby, joka kokoontui vuonna 664 Northumbrian kuningaskunnassa.

Synodin keskiössä oli kaksi erilaista kristinuskon haaraa, jotka kilpailivat Englannin hengellisestä hegemoniasta. Toinen edusti roomalaiskatolisen kirkon traditiota, jota kannatti Irlannista tulleiden munkkien johtama Northumbrian kuningatar Eanfleda ja hänen sukulaisensa. Toinen oli keltilläinen kristinuskon muoto, jota hallitsi Skotlannin St. Aidanin perustama Lindisfarne-luostari.

Keltisen kristinuskon erottava piirre oli pääsiäisen ajoituslaskenta: he seurasivat “tattarin” eli liukuvuotisinta laskentaa, joka poikkesi Roomaan juurtunutta paavillinen kalenteria, ja josta roomalaiskatoliset pitivät kiinni.

Kuningas Oswiu Northumbriaan kutsui kokoon synodin ratkaisemaan kristinuskon kahden haaran välisen riidan. Synod of Whitby pidettiin Whitebyn kylässä, Northumbriassa (nykyisin Whitby).

Synodissa keskusteltiin useista teologisista kysymyksistä ja rituaaleista, mutta keskeinen kiistakohta oli juuri pääsiäisen ajoitus. Kaksi puolta esittivät katsomuksiaan eloisan debatin muodossa.

Lopulta kuningas Oswiu teki päätöksensä: hän valitsi roomalaiskatolisen kirkon ja sen kalenterin perustamisen Englantiin standardina.

Syitä Oswiu’n päätökseen on pohdittu vuosisatojen ajan. Jotkut historioitsijat uskovat, että kuningas halusi vahvistaa poliittisia siteitä roomain kristittyihin Euroopan valtioihin ja varmistaa Northumbrian asema Britanniassa. Toiset ehdottavat, että Oswiu oli vaikuttunut roomalaiskatolisten teologien vakuuttavasta argumentaatiosta.

Synod of Whitby:n päätös oli merkittävä käännekohta Englannin historiassa ja sen uskonnolliselle kehitykselle. Se johti lopulta keltilläisen kristinuskon hintojen laskemiseen ja roomalaiskatolisten perinteiden leviämiseen Britannian saaristossa.

Synodin vaikutukset:

Synod of Whitby oli monimutkainen tapahtuma, joka heijasti 7:nnen vuosisadan Britannian poliittisia ja uskonnollisia dynamiikoita. Se osoittaa selvästi, kuinka uskonnon valta Englannin historiassa on ollut merkittävä, ja kuinka yksittäiset tapahtumat voivat muokata kokonainen kansakunnan kohtaloa.

Lisää pohdintaa:

Synodin jälkeen keltillinen kristinusko ei kadonnut täysin Britanniasta; se säilytti olemassaolonsa joissakin kaukaisemmissa alueissa ja vaikutti myös myöhempään Skotlannin kirkon kehitykseen.

Tästä näkökulmasta Synod of Whitby ei ollut vain yhden uskonnon voitto toisen yli, vaan pikemminkin uusien ideoiden ja perinteiden yhdistämisen alku Englannin monimutkaisessa kulttuurimaisemassa.

Synod on myös mielenkiintoinen esimerkki siitä, kuinka poliittiset tekijät voivat vaikuttaa uskonnollisiin päätöksiin. Oswiu’n valinta ei ollut pelkästään teologista argumentaatiota seuraaminen, vaan se heijasteli myös kuningaskunnan ulkopolitiikkaa ja halua vahvistaa siteitä Euroopan kristittyihin valtioihin.